Ongelma tosiaan noiden isojen lohkojen levittämisessä(block propagation) on se että lohkot joiden koko on suurempi kuin 20KB, jokainen tästä ylimenevä kilobitti aiheuttaa 80ms viiveen, kunnes suurin osa solmuista on nähnyt lohkon.
Kun Bitcoin ketjussa löydetään uusi 1MB lohko, niin solmuilla kestää keskimäärin 12,6 sekuntia havaita se, ja 40 sekunnin jälkeen 95% solmuista on nähnyt lohkon. Sekin on jo aika pitkä aika! Voit laskea kuinka pitkä aika on jos lohkon koko olisi 8MB tai 80MB tai 2GB, joka sen “pitäisi” olla jos käyttäjät haluaisivat skaalautua Visan transaktiomääriin lohkoketju-tasolla.
Mitä tuolla lohkon leviämisellä on sitten tekemistä louhimisen kanssa?
Satoshin sanoin, louhijan todennäköisyys löytää lohko on verrannollinen työn määrään, jonka louhija käyttää löytääkseen lohkon.
Tämähän ei teknisesti ihan täysin pidä paikkaansa, mutta Bitcoinissa ollaan hyvin lähellä tätä ajatusta. Eli ideana se että esim. jos louhija louhii 10% teholla verkkoon nähden, sillä tulisi olla 10% todennäköisyys löytää seuraava lohko jne.
Se että lohkon leviäminen kestää kauan aiheuttaa sen, että louhiminen muuttuu epäreiluksi, koska kun louhija löytää lohkon, niin sehän alkaa samantien tekemään työtä löytääkseen seuraavan. Jos muilla louhijoilla taas kestää ison lohkon takia esim. 40min ennen kuin saavat tiedon edellisestä, niin sitten ne ovat tehneet 40min “turhaa” työtä etsiäkseen jo löydettya lohkoa ja tällä yhdellä lohkon löytäneellä louhijalla on ylipitkä etumatka.
Eli se louhija, jolla on eniten louhintatehoa käytettävissä tulisi dominoimaan kaikkia muita, muiden pikkuhiljaa luovuttaessa pelin sen mahdottomuuden takia. Ei hyvä.