Ihmistyövoiman tarve on vähenemässä eksponentiaalista tahtia. Tämä kehitys alkoi jo yli 100 vuotta sitten, teollisten vallankumousten kautta. Tästä eksponentiaalisesta käyrästä on hyvä ymmärtää, että tähän asti kehitys on ollut melko tasaista. Se on ollut niin hidasta, että sitä on vaikea huomata. Silti kehitys on ollut ihan selvää. Kun nykypäivänä normaalit työttömyyslukemat ovat 5-10%, ja siellä täällä yli 10%, oli normaalit lukemat viime vuosisadan alkupuolella vain muutamaa prosenttia. Jos joku kuvittelee tämän kehityksen johtuneen jostain muusta kuin teknologisesta työttömyydestä, on hän valitettavasti täysin pihalla.
Työpaikkojen hupenemista on jarruttanut merkittävästi kaksi ilmiötä, jotka ovat pitäneet huolen siitä että olemme eksponentiaalisessa kehityksessä vasta alkuvaiheessa. Tuota käyrää jos katsotaan niin yhteiskuntamme nykytilanne on jossain tuon toisen mustan pisteen kohdalla. Todellinen mullistus on vasta tulossa. Nämä kaksi jarruttavaa ilmiötä ovat siis palvelusektorin menestys länsimaissa, ja edullisen halpatyövoiman käyttö köyhissä maissa.
Nuo molemmat jarruttavat ilmiöt ovat hätää kärsimässä tällä hetkellä. Palvelusektorinkin töitä ollaan automatisoimassa kiihtyvällä tahdilla, ja maailmassa ei pikkuhiljaa enää ole niin halpaa ihmistyövoimaa, että hyvinkin monen työtehtävän lähes täydellinen koneistaminen ja automatisointi ei kannattaisi enää. Automatisointi kiihtyy, tästä konkreettisena esimerkkinä Foxconn, joka on kiihdyttämässä robotisointisuunnitelmiaan. Foxconn on asentamassa tehtaisiinsa miljoona robottia tällä vuosikymmenellä.
Tietysti Foxconn yrittää rauhoitella ihmisiä sillä, että he väittävät työntekijöidensä tämän jälkeen siirtyvän insinöörien ja teknikkojen hommiin. Tämä on puolitotuus, sillä totuus on se, että heidän ihmistyövoimastaan suurempi osa tulee tekemään töitä insinööreinä ja teknikkoina, mutta samalla heidän käyttämä ihmistyövoima tulee kokonaisuudessaan vähenemään huomattavasti. Siitä he eivät tietenkään puhu, koska se voisi “näyttää huonolta”, mutta se on kuitenkin heidän tavoite, ja lopputulos.
Se mitä kaikki ne idiootit, jotka kuvittelevat teknologiakehityksen korvaavan kaikki vanhentuvat työpaikat uusilla syntyvillä työpaikoilla, kuvittelevat, on että uusia työpaikkoja on määrällisesti yhtä paljon kuin aiempia, vanhentuneita työpaikkoja. Tämä on se avainkysymys, johon vastaamalla selviää totuus. Totuus on se, että puhutaan sitten maanviljelystä, teollisuudesta tai palvelusektorista, automatisointikehitys on saavuttamassa kriittisen pisteen. Erityisesti ne työt, joita on määrällisesti paljon, tullaan armottomasti automatisoimaan. Ihmisille jää pääasiassa niin sanottuja asiantuntijatöitä. Asiantuntijatöitä on määrällisesti huomattavasti vähemmän kuin niitä massatyöpaikkoja, jotka ovat nyt lähtemässä.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa yhteiskunnalle? Se tarkoittaa sitä, että yhä pienemmällä osalla ihmisistä voi mitenkään olla säännöllistä täysipäiväistä palkkatyötä, jossa tehdään jotain tiettyä asiaa päivästä toiseen. Se realiteetti on hupenemassa. Kuten olemme jo nyt nähneet työmarkkinoiden kehityksestä, tulevaisuus on siinä että yhä useampi ihminen tekee töitä itselleen, eräänlaisina freelancereina. Harrastusten ja työn ero hälvenee.
Tosiasiassahan tämä on äärimmäisen positiivinen kehitys. Ihmiset vapautuvat vihdoin ja viimein työn orjuudesta, ja ovat konkreettisesti huomattavasti vapaampia toteuttamaan itseään ja löytämään kiinnostavaa tekemistä itselleen. Kääntöpuolena on se, että kaikille yhteiskunnan tasoille elintärkeä kuluttajien ostovoima täytyy jotenkin taata. Minun mielestäni tähän on ehdottomana ja kriittisenä ratkaisuna perustulo, joka mahdollistaa juuri erilaisten freelancer-töiden tekemisen sillä tavalla, että pienelläkin työllä voi saada riittävän elannon.