Tässä omakohtainen tositarina Nordean häikäilemättömästä tavasta kohdella asiakkaitaan…
Asuin pääkaupunkiseudulla. Tein satunnaisia keikkatöitä, välillä olin todella pa ja lainailinkin usein ruoka/röökirahaa kavereiltani. Koska Nordea oli niin suosittu stadilaisten keskuudessa, päätin itsekin avata Nordeaan tilin, ettei aina tarvitse venailla sitä paria pankkipäivää tai viikonlopun yli että pääsee londiksen myötä kaupoille.
Avatessani tilin sain kasan papereita täytettäväksi. Papereissa kyseltiin mm. mihin tarkoitukseen tiliä käytetään, kuinka monta euroa kuukaudessa sinne laitetaan ja kuinka monta otetaan. Selitin sitten papereihin että tili on tarkoitettu lainaamisen nopeuttamiseksi ja että arviolta muutamia kymppejä tai jopa satanen kuukaudessa menee sisään/ulos. Homman piti olla OK kun kyselyn palautin ja tili avattiin.
Tili toimi kiltisti jokusia kuukausia, kunnes sitten eräänä kertana olin taas totaalisen pa ja pyysin kaveriani laittamaan mulle kympin tilille. Ramppasin monta päivää automaatilla yöllä 0.00 jälkeen, aamulla ysin jälkeen, ja päivällä viiden jälkeen. Ilman ruokaa monta päivää. Otin yhteyttä kaveriini että muistiko hän laittaa sen kympin ja että menihän tilinumero oikein. Kaveri sanoi että on maksanut. Epäilin kaveriani ja pyysin myös yhtä toista kaveriani laittamaan kympin. Ramppasin taas monta päivää ja yötä automaatilla nälissäni toivoen että “olisiko tänään viimeinkin kauppapäivä”. Ei näkynyt tilillä mitään. Varmistin myös jälkimmäiseltä kaverilta, että hän oli muistanut laittaa rahan. Oli kuulemma muistanut. En keksinyt järkevää selitystä, mihin rahat olisivat kadonneet.
N. puolitoista viikkoa automaatilla rampattuani painelin Nordeaan että nyt on jotain hämminkiä kun on kaksi eri kaveria laittanut rahaa mutta ei näy tilillä. Äijä luukulla tsekkaa koneeltaan ja sanoo, että “ei sun tilillesi ole mitään kymppejä laitettu” ja väitän vastaan että “kyllä varmana on, kaks eri kaveria väittää kivenkovaa laittaneensa puolitoista viikkoa takaperin jo”. Sitten äijä menee käymään jossain perähuoneessa, tulee vähän ajan päästä takaisin ja sanoo: “joo on ne rahat joo tulleet, mutta sun pitäis nyt asioida tuolla nurkkatiskillä seuraavaksi”. No, menin sitten jonottamaan…
Pääsin sitten luukulle, jossa joku ylilempeä muumimamma puhuu kuin pikkulapselle että sun tarvitsis täyttää tällanen selvitys tilin käyttötarkoituksesta. Olen että “wtf? mähän just täytin noi prujut vähän aika sitten kun avasin tämän tilin.” Piti kuulemma täyttää uudestaan, ja että saan sen 20 euroa sitten kun olen täyttänyt nuo lomakkeet. Tuijotin ämmää ja mietin että loukkaanko häntä ihmisenä vai enkö loukkaa. Sanoin, että olen rampannut puolitoista viikkoa automaatilla nälissäni, ettekä viitsineet edes ilmoittaa, että se raha on tilillä ja että se on nyt jostain kuulustelujen täyttämisestä kiinni. “No me vähän arveltiinkin, että sä varmaan tulet sitten käymään…” Pisti hieman jurppimaan siinä kohtaa. Sanoin naiselle tiskin takana että “mulle tulee aivan rikollinen olo asioidessani teidän pankissanne, ei missään muissa pankeissa ole tällaista kohtelua ollut” ja nainen vetosi että “nämä on nämä uudet määräykset”. Nainen antoi minulle vaaleanpunaisen Nordea-possu-avaimenperän lohdutukseksi kun olin riutunut nälissäni heidän kujeilujensa takia. Kävin seuraavana päivänä sulkemassa kyseisen tilin.
Poliisin ja Nordean voisi mun puolestani yhdistää saman katon alle.
Kerroin tästä eräälle yrittäjäkaverilleni, joka nauroi mulle, että “Miten sä aina onnistut? Meikä kun menee Nordeaan niin saan aina kahvit ja makeiset sekä henkilökohtaisen virkailijan.”
Tulee nykypäivänä sellainen olo, että rahaa ei saisi “tavallisella ihmisellä” olla enempää, kuin ovat päättäjät etukäteen laskeskelleet/suunnitelleet. Jos ihmisellä on rahaa, varsinkin jos se on käteistä tai bitcoineja, on häntä silloin syytä epäillä rikoksesta. Tähän kun ymppää arpajaislait ja muut niin ei voi kuin itkeä, miten epäreilu tämä meidän systeemimme välillä on.
Koen Nordean rahankontrolloimisvimmoissaan kohdelleen minua asiakkaana törkeästi. En suosittele kyseistä pankkia kenellekään “tavalliselle ihmiselle”. En tiedä, miten yritysmaailmassa homma toimii. Mielestäni ämmä Nordeassa saisi vuorostaan pitää 10 päivän paaston ja miettiä, ketä/mitä ideologioita työssänsä palvelee.
